Kevät 2023

Päivitys 17.4.2023 illalla: Olen siirtänyt tällä Kevät 2023-sivulla pysyvästi ensimmäisenä aikaisemmin olleen tekstin aivan tämän sivun loppuun (koska useimmat, jotka tiedon tämän sivuston blogista ovat saaneet, ovat kait jo tuon alkutekstin lukeneet). Jatkan tämän Andorra-, Espanja-, Marokko- ym. reissun päivitysten tekemistä; ehkä jopa päivittäin, jos nettiyhteydet antavat siihen myöten. Uusimmat tekstit tulevat tämän sivuston ensimmäisiksi. Tämän matkan suunnittelusta kirjoitin parin sivun jutun, johon löytyy linkki sivuston loppupäästä.

Sunnuntaiaamulla Turussa. Juna lähti satamasta klo 8:10. Nyt odotellaan junassa Turun rautatieasemalla, jotta juna jatkaa matkaa kohti Tamperetta klo 9. Onnistunut matka on siis päättymässä muutaman tunnin kuluttua. Sitten parin tunnin levot kotona ja sen jälkeen pelaamaan sulkapalloa kavereitten kanssa.

Alemmas on lisätty lauantai-iltapäivällä jonkun verran kuvia mm. Tangerista ja Torremolinoksesta.

Saapuminen Ruotsiin 6.5

Lauantai 6.5 n. klo 9 paikallista aikaa: Olemme yöjunassa Hampuri-Tukholma, perille n. tunnin päästä. Samassa ahtaassa looseissa majailee kaksi suomalaista tyttöä ja kaksi ruotsalaista naista. Edellispäivänä pääsimme hyvin Metziin ja ehdimme illastamaankin italialaisessa ravintolassa. Eilen Metzistä lähdimme puoli kymmenen maissa ja parin junavaihdon jälkeen olimme Hampurissa jo puoli seitsemän jälkeen. Yöjuna lähti sieltä kymmenen jälkeen. Puoli yhden aikaa herätettiin passien tarkastukseen, mutta reissu on sujunut hyvin. Lautta lähtee Turkuun klo 8 illalla, joten pitää jotenkin kuluttaa päivä Tukholmassa.

Vauhdikkaasti paluumatkalla Suomeen

Torstai 4.5. Tätä alan kirjoitella junassa IPadilla välillä Narbonne-Avignon. Eilen illalla kirjoittamiset jäivät väliin, Ranskan Perpignanin majapaikassa netti ei toiminut ja mobiiliyhteyden kauttakaan en heti päässyt tälle sivustolle. Tänään illalla melko myöhään on tarkoitus päätyä majoittumaan Metziin, jolloin ollaan vielä Ranskan puolella. Tätä kirjoitettaessa juna pysähtyi pitkäksi ajaksi keskelle maaseutua, syystä ei ole tietoa ja loppumatkalle uhkaa tulla ongelmia.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin kirjoitan tähän yhteenvedon eilisestä (keskiviikko 3.5.) matkapäivästämme. Aamulla lähdimme Torremolinisista junalla n. 7.45 Malagan päärautatieasemalle, kyseessä oli ilmeisesti paikallisten työmatkajuna, koska se oli niin täynnä, että sisälle ei meinannut mahtua. Malagan asemalta lähdimme vähän ennen yhdeksää kohti Madridia, jossa alle puolessa tunnissa vaihdoimme seuraavaan junaan. Matkat sujuivat mukavasti ykkösluokassa. Meillä oli ostettuna paikkaliput lähellä Espanjan-Ranskaa olevaan Figueres-Vilafantiin. Siitä eteenpäin ei junalla enää samana päivänä olisi päässyt (klo 16.45). Busseja tiesin rajan yli vielä kulkevan iltapäivän aikana. Bussivuoroista ja siitä missä ne pysähtyvät oli aika hankala saada selvyys. Sopiva bussivuoro löytyi lopulta; klo 16:50 Gironasta kulki bussi Ranskan Bourbogneen asti ja se pysähtyi sopivasti seuraavan kerran Perpignanissa ohittaen siten Figueresin, istumapaikat sain varattua netin kautta. Siihen ehdimme hyvin, vaikka junamme oli vähän myöhässä. Mutta bussi ei tullut eikä lähtenyt ajallaan. Lisäviivästymistä tuli siitä, että koko joukko joutui Gironassa huumepoliisin tarkastuksiin, koira merkkasi pari ihmistä ja siitä seurasi selvittelyjä. Perpignaniin saavuimme n. tunnin myöhässä klo 19 jälkeen. Majoituimme hyvin ja lähdimme kaupungille syömään ja vähän ostoksille. Pienellä sivukujalla oli mainio Jeanin ravintola. Iltaevästä ostimme ukrainalaisesta elintarvikeliikkeestä.

Takaisin Eurooppaan vappupäivänä

2.5. puolen päivän maissa Espanjan Torremolinoksessa. Seuraavassa vain lyhyt tekstipäivitys eilisestä: Lauttamatka Tangerista Tarifaan sujui hyvin, vaikka lautta oli puoli tuntia myöhässä. Tarifassa piti jonkin aikaa etsiä taksia, jolla menimme bussipysäkille. Bussin piti tulla klo 14, mutta sitä ei koskaan näkynyt. Pysäkillä oli kaksi tyttöä, jolla oli kiire päästä seuraavaan kaupunkiin. Lopulta sovittiin, että he espanjankielentaitoisina tilaavat tilataksin. Algeciraksesta astuimme klo 16 lähtevään bussiin ja n. klo 19 olimme Torremolinosissa. Huoneistomajotuksemme on aivan bussiaseman vieressä. Aikataulullisesti päivä sujui kuitenkin niin kuin olin etukäteen ajatellut. Ilman vappua Tanger-Torremolinos -väli olisi sujunut merkittävästi nopeammin.

Illalla tapasimme taas tuttumme; hänen ja hänen suomalaisten ystävien kanssa ilta sujuikin hyvin rattoisasti puoleen yöhön asti. Täältä lähdemme huomenna aamulla ja koko päivän juna-bussimatkaamisen (Malaga-Madrid-Barcelona) tavoitteenamme on Ranskan Perpignan. Taas ryhdymme interreilaamaan.

Jälkikäteen ladattuja kuvia Tarifa-Torremolinos -osuudelta:

Tietenkin Torren rantabulevardilla piti myös käydä:

Kuvistamme voi joku saada väärän kuvan, että kaljaa näillä reissuilla vain juodaan, alla pari muuta esimerkkiä:

Jälkikäteen ladattuja kuvia Tangerista:

30.4 mm. päiväretki siniseen kaupunkiin

Marokon kaupungeista yhdeksi pääkohteeksi on useimmiten mainittu Chefchaouenin sininen kaupunki. Olimme edellisenä iltana hotellin respan kautta tilanneet itsellemme yksityisen taksin yli sadan kilometrin pituiselle matkalle. Saimme reissun suurin piirtein puoleen hintaan siitä, millä matkatoimistot kauppasivat nähtävyyskierrosta. Meillä oli hyvä englanninkielinen kuljettaja, joka matkan aikanakin kertoili nähtävyyksistä ym. Pysähdyimme katsomaan maisemia myös matkan varrella. Tämän ja monien tietöiden takia menomatka kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Omatoimisesti kiertelimme sinisissä kujissa noin tunnin verran. Kuvamateriaalia matkasta ja kaupungista kertyi runsaasti, pyrin keräämään tähän siitä jotain. Huomenna laitan ehkä lisää, ainakin Tangerista. Aamulla lähdemme Tangerista lautalla Tarifaan ja yritämme paikallisilla busseilla päästä Torremolinokseen päivän aikana.

(Käytän seuraavaksi kuvia osaksi ns. galleriamuodossa, joka voi pätkäistä kuvia reunoista kapeammaksi, useimmat pystyy käsittääkseni klikkaamalla avaamaa erikseen näyttöön)

29.4 taas Tangerissa

Tänään tulimme yli 300 km Casablancasta Tangeriin luotijunalla, matka kesti hieman yli kaksi tuntia. Marokon pääkaupunki Rabat ohitettiin vauhdilla, valitettavasti osittain maan alla. Eilen alkuperäisissä suunnitelmissani oli mahdollisuutena ollut erillinen Rabatin vierailu, mutta se jätettiin väliin. Tangerissa tulimme hienoon Fredj Hotel & Spahan taksilla, matkaa aika korkealle mäelle oli nelisen kilometriä. Ruokailimme hotellin omassa ravintolassa (taas sain todella hyvän pihvin) ja teimme vielä äsken pienen tutustumisretken englantilaistyyliseen pubiin (Pub Carrousel). Tanger ja iltaelämä näytti nyt paljon mukavammalta kuin noin viikko sitten, kun täällä yövyimme yhden yön. Nyt olemme kaksi yötä ja huomiseksi on tilattu yksi retki ”siniseen kaupunkiin”. Sen jälkeen palaamme vappupäivänä taas Euroopan puolelle.

28.4 Vähän viileämpi päivä Casablancassa

Tämä perjantaipäivä oli Marokkovierailullamme omistettu lähinnä raitiovaunukiertoajeluille. Vaikka päivän lämpötila ei tainnut nousta yli 30 asteen, niin päätimme että tänään katsellaan kaupunkia enimmäkseen istuen. Monet alla olevat kuvatkin on siksi otettu raitiovaunun ikkunasta. Välillä hyvin ruuhkaisissa vaunuissa sopivan kuvauspaikan saaminen oli useimmiten ongelma. Noin 3,5 miljoonan asukkaan kaupungissa on tällä hetkellä kaksi raitiovaunulinjaa, pituudeltaan yhteensä kait lähes 50 km. Viimeisellä matkallamme iltaseitsemän jälkeen juutuimme paikalleen ehkä jopa noin puoleksi tunniksi; raiteilla oli kait jotain esteitä. Samaan aikaan kaduilla oli erityisesti risteyksissä melkoisia tukkeumia. Liikennevaloja täällä on aika vähän ja liikennesääntöjä ei paljoa taida olla, tai sitten niitä ei välillä lainkaan noudateta. Jos liikennevalo palaa jalankulkijalle vihreää, niin pitää ainakin väistellä hurjaa vauhtia ajavia mopedisteja.

Taukopaikkana meillä oli mm. Aïn Diabin kaupunginosa, johon kuuluu muodikkaaksi ja suosituksi kehuttu La Cornichen rantakaistale. Tällä kertaa se vaikutti hyvin rauhalliselta. Rannalla oli kyllä hieman väkeä, ihmisten mukana myös hevosia ja ainakin  yksi kameli (kuvassa alempana). Ratikan varrelta bongasimme myös muutaman liikkeen, jotka tässä maassa eivät ole aivan tavallisia (alla Drinks & Co, saatiin iltajuomat hotellille). Moskeijoitten torneja, mutta yllättäen myös useita komeita seinämuraaleja.

27.4 Kuuma päivä Casablancassa

Tänään on kävelty Casablancassa (älykellon mukaan vajaat 13 000 askelta). Noin 30 asteen helteessä tuossa on ihan tarpeeksi. Käytiin mm. hotellimme lähellä olevalla rautatieasemalla, kävelimme vanhan kaupungin muurien vierellä, vierailimme kuuluisan Casablanca-elokuvan innoittamassa Rick’s Cafeessa sekä katselimme Hassan-II:n moskeijaa (kuulemma ainoa moskeija Marokossa, jonne pääsisivät sisälle ei-muslimit, emme käyneet sisällä).

 

26.4 Marrakeshista Casablancaan

Keskiviikkoilta Casablancassa, tännekin selvittiin mukavasti alle kolmen tunnin junaistumisella. Löydettiin hotellin läheltä erittäin hyvä ruokapaikka, minun marokkolaisittain maustettu pihvini oli yksi koko reissun parhaista. Laitan tähän vielä muutaman kuvan lyhyiden saatesanojen kanssa Marrakeshin tiistai-illastamme ja aamusta. Kiehtovasta, mutta melko yksitoikkoisesta junan ikkunan läpi kuvatusta aavikkomaisemastakin laitan pari kuvaa. Casablancasta kuvia tullee sitten tänne myöhemmin.

25.4 retki Essaouiraan ym.

Tiistai 25.4. illalla Marrakesh: Taidan jo toistaa itseäni; taas on hyvin mielenkiintoinen päivä takana. Aamulla kävimme aamiaisella jo ennen kuin varsinainen aamiaisaika alkoi Riad Karmelissa. Meidät kuljetettiin retken lähtöpaikalle parin kilometrin päähän. Siellä jouduimme odottelemaan noin tunnin ennen kuin pikkubussi oli saatu täyteen retkeläisiä noin kello 9. Matkalla näimme mm. miten Argan-puun hedelmistä valmistetaan hienoja kauneustuotteita ym. Essaouirassa meillä oli aikaa katsastella vanhaa kaupunkia komeine linnoitusmuurineen ym. yli neljä tuntia. Paluu Marrakechiin tapahtui vasta lähempänä klo 20 illalla.Kun meidät jätettiin aika kauas majoituksestamme kävelimme ruuhkaisen kauppa-aukion sivusta jo tietämäämme Jazz-ravintolaan. Sieltä yllättäen löytyikin hyvä paikka ja syömisen ohessa kuunneltiin jatsia. Lähempänä klo 22 aloimme sitten tarkemmin miettiä, miten tällä kertaa pääsemme kapeiden ja osin ruuhkaisten kujien kautta majapaikkaamme. Autoillahan sinne ei pääse. Jazzpaikan työntekijät keksivät meille sitten hyvän kulkuneuvon eli Tuk-tukin. Kyyti oli aikamoista, mutta aivan hotellin oman kujan päähän päästiin. Nyt ollaan jo huoneessa valmistautumassa nukkumiseen. Huomenaamulla täytyy selvittää, millä kyydeillä päästään seuraavaan kohteeseemme eli Casablancaan (lippua ei ole vielä ostettu eikä kuljetusvarausta tehty). 

Päivä Marrakeshissa 24.4

Olen kuvaillut tätä reissuamme osittain seikkailumatkaksi, en siis normaaliksi turistireissuksi. Tänään tuli taas osoitettua se, että seikkailemassa täällä osittain ollaan, kuitenkin pääasiassa aivan hallitusti ja suunnitelmallisesti. Lähdimme majapaikastamme kävellen liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen. Pieniä ja välillä suurempiakin ostoskujia pitkin kulkien päädyimme kaupungin ilmeiselle pääaukiolle Jemaa el-Fnaalle lähes suorinta reittiä käyttäen, matkaa oli noin kilometri. Laajalle kauppamarkkinatorille päästyämme suunnistimme ensin yhdelle viereiselle kattoterassille. Muutaman kymmenen metrin matkalla meitä oli sinne ohjaamassa useampi henkilö, vaikka keneltäkään emme kysyneet mitään. Päivän lämpötila oli noussut jo yli kolmenkymmenen asteen, joten virvoketta jo tarvittiin.

Suuren aukion toisessa päässä piti karttojen mukaan olla yksi Hop on & hop off -bussien pysäkki. Ajattelimme, että tässä helteessä emme kovin pitkiä matkoja kävele, myös selkävaivat tuntuivat estävän tämän. Kiertoajelupysäkkiä emme löytäneet, sen sijaan löytyi paikka, josta saatoin ostaa nettikortin (sim) ipadiini. Tämän jälkeen suunnistaminen sokkeloisessa ja sekavassa vanhassa kaupungissa pitäisi onnistua paremmin. Tämän avulla löysimme melko helposti paikallisen jazz-ravintolan yhdeltä sivukujalta. Paikka osoittautui aivan hyväksi, sinne voisi vaikka huomenna mennä syömään ja samalla kuunnella paikallista jatsia.

Kun päivä oli kuuma, päätimme lähteä pikkuhiljaa suunnistamaan kohti hotelliamme. Laitoin ipadin Google Mapsiin päätekohdaksi Riad Petit Karmela. Vähitellen aloimme ihmetellä, miksemme jo saavu perille. Matkan varrella meidän seuraamme lyöttäytyi parikin ”avuliasta” nuorta miestä. Näiden apuja emme ottaneet vastaan, vaikka aktiivinen seuranta ja opastuskin vain jatkui. Kun jossain vaiheessa ilmoitimme kohteemme nimen, niin paikan kerrottiin löytyvän helposti. Pari kertaa jouduimme umpikujan päähän ja kun opastajat eivät tuntuneet lainkaan tietävän mihin olimme menossa. Lopuksi suostuimme ottamaan vastaan yhden vanhemman miehen apua ja hänkin sanoi heti tietävänsä heti minne pitäisi mennä. Kävimme taas kerran yhden umpikujan päässä. Kun siinä vaiheessa yritimme selvittää tarkemmin kohdettamme hotellin varauslapun kanssa, niin jonkun ajan päästä alkoi selvitä, että olimme poukkoilemassa aika lailla väärässä paikassa. Kun yritimme porukalla soittaakin hotelliimme, niin se ei onnistunut. Vanhemman miehen seurassa kuitenkin päätimme jatkaa, kun hän lopulta määrätietoisesti ilmoitti tietävänsä, minne olemme matkalla. Hänkin kysyi matkalla muutaman kerran neuvoa ja opastustakin saatiin, jotka useimmiten osoittautuivat vääriksi. Lopulta useamman kilometrin harhailun jälkeen (kun olimme saaneet monipuolisen kuvan vanhan kaupungin kujista) oikea paikka löytyi. Miehelle piti tietenkin antaa opastuspalkkio, jota saimme taas jonkin verran tingittyä. Tässä selvisi ainakin se, että hotellin nimen ja Google Mapsin perusteella ei aina löydä perille. Varauslapussa meillä luki Riad Petit Karmela, mutta perille olisimme löytäneet ehkä suhteellisen helpostikin, kun hakukenttään olisimme kirjoittaneet vain Riad Karmelan.

Perille kuitenkin löydettiin suhteellisen hyvissä ajoin, vaikka olimme jo vähän uupumassa. Hotellin illallinen ja juomat jälleen virkistivät oloa ja tätä blogiakin taitaa vähän ehtiä päivittää. Aamulla on aikainen herätys, kun lähdemme retkelle rantakaupunki Essaouiraan.

Fesistä Marrakechiin 23.4

Maanantaiaamuna 24.4 Marrakechissa: Tähän kohtaan päivitän ensin kuvia niistä kujista, joilla kuljettiin edellisiltana Fesin majoitukseen. Kujilla pyrin ottamaan sellaisia kuvia, joissa ihmisiä olisi mahdollisimman vähän tai ainakaan ei suoraan kameran edessä.

Sen jälkeen laitan lähtökuvia Fesistä sekä hotellihuoneestamme Marrakechissa. Fes-vaiheista olen kirjoittanut alempana olevaan tekstiin. Alla olevissa kuvissa olemme lähdössä Fesistä eli suuntaamassa paikalle, josta saisi taksin rautatieasemalle:

Tinkimisen taito opittu heti 22.4

Fes sunnuntaiaamu 23.4: Viime yö Fesissä sujui ihan mukavasti hienossa ympäristössä. Illalla valitsemani kuvatkin olivat yön aikana kunnolla latautuneet nettiin. Riad Taryanaa voi kyllä hyvin suositella majoittumispaikaksi, hinta oli alle 40 euroa, päälle tuli vielä vähän paikallisia veroja. Aamiainen oli varsin runsas ja maittava.

Tähän väliin kerron lyhyesti (?) myös sen, miten Riad Taryanaan lopulta saavuimme. Juna-asemalta matkaa majoitukseemme oli Google Mapsin mukaan lähes 4 km. Aseman edessä oli pienellä rajatulla alueella kyydin tarjoajia useampia, joten uskalsimme astua yhteen punaiseen petit-taksiin. Kuski tuntui puhuvan englantia ja tiesi, missä majoituksemme on. Kun kysyimme mittarin päälle laittamisesta, kuski sanoi, että ei mittaria. Kun sitten kysyimme hintaa, hän sanoi sata dinaria eli noin 10 euroa. Kun sanoimme tietävämme, että kyyti tällä kaupunkialueella maksaa huomattavasti vähemmän. Hän suostui helposti ehdottamaamme 70 dinariin. Hän sanoi vievänsä meidät majoitustamme lähinnä olevalle parkkipaikalle. Medinan eli vanhan kaupungin alueella kapeilla kujilla ei autolla ajella. Luulin, että taksi vie meidät Bab Boujloud-kaaren vieressä olevalle alueelle (kaaren kuva edellisessä päivityksessäni). Siltä kohtaa olin etukäteen katsonut kävelyreitin majoitukseemme. Kun tätä kaarta en nähnytkään taksista poistuessamme, piti kysellä hieman kävelyohjeita. Niitä saimmekin; kun olimme ohjeen mukaisesti kävelleet pitkähkön matkan kapean tunnelin läpi, saavuimme yhdelle kapeahkolle ostoskujalle. Kun siinä vähän aikaa olimme melko lailla hukassa, tuli eräs nuori mies avuksemme. Ensin hän kertoi, että mistä käännymme seuraavaksi – jälkeenpäin tämän ohjeen kääntyminen olisi kyllä vienyt meitä harhaan. Sitten hän tarjoutui viemään meidät perille majoituksemme luokse. Kun kysyin, että mitä maksaa, hän vain puristi päätään. Hän ei kuulemma voi laskuttaa vanhuksia, maksatte sitten mitä haluatte. Suostuimme aputarjoukseen, kun olin blogeista aikaisemmin lukenut, että näillä kujilla eksyy melkein vuorenvarmasti. Toisaalta tiesin, että avuntarjoajia löytyy helposti, mutta opastusmaksujen suuruutta ei voi ennakoida (maksaa kuitenkin pitää). Parin pienen harhakävelyn jälkeen hän lopulta ohjasi meidät oikean riad-majoituksen luo. Kun tarjosimme hänelle paria kymppiä, hän sanoi, ettei se riitä. Pitää maksaa kuulemma ainakin sata dinaria. Saimme summan pienen väittelyn jälkeen karsittua muutamaan kymppiin, kun perustelimme, ettei meillä ole niin paljon paikallista rahaa. Eli olimme heti, melkein ensimmäisenä päivänä oppineet tinkimisen jalon taidon; ”Marokossa taksissa ja kadulla ei pidä palveluista ja ostoksista koskaan maksaa sitä summaa mitä pyydetään”. Tänä iltana minulle lopulta vahvistui se, että miksi Tangerin satamassa yksi mies vastasi meille ”ei ole rahaa” suomeksi, kun olimme vastanneet hänen kysymykseensä, että mistä maasta olemme. Taitaa olla niitä yleisimpiä kommentteja, joilla suomalainen yrittää päästä eroon erilaisista palvelujen tarjoajista.

Majoituksessa meidät otettiin erittäin ystävällisesti vastaan. Huoneeseemme pääsi suoraan vastaanoton vieressä olevasta pienestä ruokasalista. Melkein ensimmäisenä kysyimme, että löytyisikö jostain lähistöltä ruokapaikkaa ja niin, että voisimme maksaa kortilla. Sellaisen luvattiin löytyvän ja hotellin vastaanottomies lupasi lähteä opastamaan ja viemään meidät sellaiseen. Ensimmäinen ravintola lähistöllä oli kiinni (syynä Ramadanin jälkeinen juhla-aika). Seuraava, hänen kalliiksi kutsumansa paikka oli täynnä. Seuraavaksi kysyimme, että löytyykö pankkiautomaattia. Se löytyi helposti ja sen viereltä paikallinen baari, josta meille järjestettiin pöytä. Paikallisiin ruokiin emme nyt malttaneet koskea, joten söimme pasta Bolognesen (hiukan eri tavalla kuitenkin tehtynä, mihin me olemme tottuneet). Oluen saamisesta näillä alueilla ei voinut edes puhua, joten joimme pullotettua vettä ja marokkolaista, erityistä minttuteetä. Syömisen jälkeen kävelin hieman ympäristöstä ja löysin sen alussa kaipaamani kaarirakennelman ym. Varsin tyytyväisinä palasimme takaisin hotelliimme. Hotellin ihminen ei pyytänyt palveluistaan mitään lisämaksua.

Aamun heräämisen yhteydessä piti jälleen vähän pohdiskella. Yksi kännykkä näytti tuntia enemmän kuin muut elektroniset välineemme. Silloin muistimme, että olimme jossain vaiheessa lukeneet, että kelloja siirretään yöllä tunnilla eteenpäin. Marokko siirtyi kesäaikaan. Tämäkin vähensi taas sitä aikaa, jonka teoriassa olisimme voineet käyttää tähän Marokon vanhimpaan kaupunkiin tutustumiseen. Hotellin omistaja tarjosi aamulla meille kolme tunnin kiertoajelua Fesin merkittävimmissä kohteissa. Meidän oli valitettavasti kieltäydyttävä, minä tein taas pienen kiertokävelyn lähikujilla. Otimme taksin mainitun kaarirakennelman vierestä, pyyntö oli nyt viisi euroa. Maksoimme hyvästä kyydistä jonkun verran enemmän, kun ei ollut sopivaa rahaa. Vaihtokassaa taksilla ei ollut.

Illalla 23.4. n. 22.30 paikallista aikaa (tästä aamusta lähtien kaksi tuntia Suomen aikaa perässä). Hyvin pääsimme kuuden ja puolen tunnin junamatkalla Marrakeshiin. Hotellin kuljettaja nouti meidät asemalta. Nyt olemmekin sitten hyvin tasokkaassa riad-majoituksessa. Hyvä marokkolainen illallinen on syöty ja nyt päästiin hienoon huoneeseen.

Tangerista Feziin 22.4

Lauantaina 22.4. Tangerissa lepäsimme majapaikassamme kunnolla. Junamme kohti Fesiä (tai Feziä) lähti vasta n. klo 15. Olin alun perin varannut melko aikaisen aamuvuoron, jotta ehtisimme iltapäivällä katsella paremmin kaupunkia. Fesiä ja sen nähtävyyksiä kehuttiin erilaisissa blogeissa aika lailla, näitä en ennakkosuunnitelmia tehdessäni ollut vielä lukenut. Suomesta lähtöpäivänämme tuli kuitenkin tieto, että aamujunaan emme olleet saaneet paikkoja. Juna oli täyteen varattu tai sitten ei kulkenut lainkaan. Kumpikin syy viittasi Ramadanin jälkeisen juhlapäivän viettoon. Jos tämän päivän pikku muutoksen aikatauluihimme olisimme tienneet etukäteen, olisi Fesiin kannattanut varata kaksikin yötä ja Marokon kaupunkikohteet olisi voinut laittaa toiseen järjestykseen siten, että olisimme Tangerin jälkeen matkanneet Marrakeshiin. Nyt matkaamme sinne huomenna.

Majoituksestamme oli Tangerin asemalle yli kolmen kilometrin matka, kävelimme sen rauhallisesti kaupungin rantabulevardia pitkin. Asemalla saimme pitkän aikaa katsella juhlapukeista marokkolaiskansaa, erityisesti monet pikkutytöt oli puettu hyvin kauniisti ja koristellusti. Vanhempien ”kaavut” olivat yksinkertaisempia.

Pikajuna kohti Rabatia lähti ajoissa, meillä oli hyvät paikat ykkösluokassa. Meillä oli 50 minuutin päästä junanvaihto Kenitrassa. Vaikka siihen oli varattu aikaa vain 12 minuuttia, niin ehdimme hyvin oikealle raiteelle. Aikaa kului enemmänkin, koska vaatimattomampi, paikallisjunan näköinen juna lähti 10 minuuttia myöhässä. Tämä matkan osuus kestää kaksi ja puoli tuntia, koska mm. juna pysähtelee usealla asemalla.

Tämän tekstin kirjoittamisen aloitin päivän jälkimmäisellä junaosuudella. Siitä ei ole tietoa, milloin voin tämän päivittää sivulleni. Ei Tangerin asemalla eikä näillä junamatkoilla ollut nettiyhteyttä. Ensi yön majapaikan nettiä on arvioissa kehuttu huonoksi. Ehkä tämän tekstin kuitenkin saan julkaistua.

Illalla paikallista aikaa n. klo 23: Fesissä ollaan onnellisesti pienen seikkailun jälkeen. Kapeisiin katuihin/kujiin on tutustuttu ja on syötykin. Huomenna kirjoitan seikkailustamme ja muutakin Fesistä varmaan lisää. Kuviakin pyrin nyt heti joitakin laittamaan, koska netti kuitenkin näyttää jotenkin toimivan.

Vihdoin Marokossa 21.4

Perjantai 21.4 illalla: Nyt olemme vihdoin seikkailumme pääkohteessa eli Marokossa. Kuljimme lautalla yli Gibraltarin salmen. lähtö oli  klo 13 Espanjan Tarifasta ja saavuimme Marokon Tangeriin klo 12 jälkeen. Voitimme aikaerossa tänään kaksi tuntia.

Marokossa on tänään päättymässä Ramadanin paastokuukausi ja tänään sekä ehkä lähipäivinäkin juhlitaan sen päättäjäisiä (Id al-Fitr-juhla). Juhla on muslimeille samantapainen kuin meidän joulu. Meille turisteillekin tämä juhla taitaa vaikuttaa aika monella tavalla. Lautta oli satamassa kymmeniä minuutteja myöhässä, syyksi veikkaan sitä, että sataman palvelut olivat normaalia vähäisemmät. Kaupungilla emme meinanneet löytää yhtään avoinna olevaa ruokapaikkaa puhumattakaan siitä, että olisimme löytäneet baaria tai kauppaa, josta olisi voinut ostaa olutta. Muutenkin elämämme muuttui aikaisempia päiviä ”ankeammaksi”. Hotelli on tasoltaan reissumme vaatimattomin (olimme sen itse tilanneet booking.comista), mutta sitä on myös hinta (35 euroa/yö). Ankeammaksi olon tekee myös se, että täällä pitää kovasti harkita, mitä kuvaa; ihmisiä ei saisi kuvata ilman lupaa. Vaikeaa ihmisten kuvaamattomuus on, koska illalla kaupungin ostoskadut ja nähtävyyksien läheisyydet olivat aivan täynnä ihmisiä. Erilaiset rättikaupat, kosmetiikkakaupat jne. olivat kyllä auki ja kävellessä piti katsoa, ettei astu erilaisten kauppatavaroitten päälle (jollei jalkakäytävälle oltu parkkeerattu autoa, sinne oli levitetty vaatteita, kelloja ym. monenlaista rihkamatavaraa). Ruokaa saimme lopulta pienestä katukeittiöstä (kana- ja lihavartaat), pieni terassi oli jalkakäytävällä. Alla on kuitenkin pari kuvaa, jotka otimme satamassa ja kaupungilla.

Gibraltar ja Tarifa 20.4.

Hyvin vaiherikas ja mielenkiintoinen päivä on päättymässä 20.4 illalla Tarifassa. Kaikki on sujunut oikeastaan paremmin kuin osasin kuvitellakaan. La Linean hotellista poistuimme klo yhdentoista aikaan, ja ensin kävimme linja-autoasemalla tutkimassa jatkoyhteyksiä Tarifan kaupunkiin. Meitä neuvoi hyvin avulias nuori mies siitä, miten meidän kannattaa toimia. Ostimme paikallisbussikortin, jolla sitten loppujen lopuksi teimme kaksi bussimatkaa (Linea-Algeciras ja Algeciras-Tarifa) yhteensä noin 2,3 euron hinnalla (siis kaksi henkeä yhteensä). Sen jälkeen kävelimme taas brittien puolelle Gibraltarin kaupunkiin ja ostimme kiertoajelun, pienessä kahdeksan hengen pakettiautossa oli tilaa kahdelle hengelle ja se lähti heti meidän saavuttuamme liikkeelle. Saimme hyvin monipuolisen ja varsin kattavan kuvan Gibraltarin nähtävyyksistä parin tunnin kiertoajelulla. Kun tavaramme olivat säilytyksessä hotellista, lähdimme kohti Tarifaa klo 16 jälkeen ja olimme perillä ennen klo 19. Teimme sen jälkeen pienen kävelyn Tarifan vanhassa linnoituskaupunginosassa, söimme ja kävimme katsomassa satamassa huomenna meidät Tangeriin vievää lauttaa. Täysin itse varaamamme hotelli oli myös positiivinen yllätys, palvelu on erittäin hyvää. Viime päivinä ja erityisesti tänään sääkin on meitä suosinut, lämpöä on ollut yli 20 astetta, auringossa kävellessä se on tuntunut helteeltä.

Tänään on syntynyt valokuva- ja videomateriaalia niin runsaasti, että en sieltä poimi tähän päivitykseen muuta kuin yhden kuvan (myöhemmin pyrin keräämään erilliseen kuvagalleriaan laajahkon kuvakatsauksen). Kun Torremoliksessa tapasimme vanhoja tuttuja, niin Gibraltarilla tapasimme vielä vanhempia sukulaisia. Kuvassa Merja on päässyt kahden sukulaisapinan kanssa samaan potrettiin.

Gibraltarin niemellä 19.-20.4

La Lineaan (Gibraltarin niemimaan Espanjan puoleinen kaupunki) saavuimme mukavasti kahden ja puolen tunnin bussimatkalla. Hetken levähdettyämme hotellissa lähdimme klo 16 jälkeen Britannian puolelle rajan yli kävellen eli poistuimme taas EU:n alueelta. Raja-asemilla tarvitsi vain hiukan vilauttaa passia tai passin kantta. Aivan raja-asemien jälkeen on mielenkiintoinen lentokenttä. Autot ja jalankulkijat kävelevät kiitoradan poikki päästäkseen varsinaiseen Gibraltarin kaupunkiin. Mekin joudumme jonkun aikaa odottamaan, että yksi lentokone pääsi nousemaan kentältä. Kävelimme pari tuntia Gibraltarin pääkatua, joka oli täynnään monenlaista kauppaa ja ravintolaa. Tauolla kävimme Loordi Nelsonin pubissa ja syömässä All’s Wellissä. Ohessa vain pari kuvaa eilisestä päivästä. Tänään aiomme mennä uudestaan Gibraltariin ja ehkä ostaa bussilipun, jolla pääsisi vähän enemmän kiertämään niemeä. Myöhemmin iltapäivällä on aikomus matkata bussilla Tarifaan, josta huomenna siirrymme lautalla Marokkoon.

Hauska ilta Torremolinoksen suomalaisten kanssa

Päivitys 19.4 n. klo 00.15 paikallista aikaa: Aamulla lähdettiin ennen klo 9 Barcelonasta, junan vaihtoa odotettiin Madridissa n. puolitoista tuntia ja Malagassa hypättiin paikallisjunaan (junamatkoja yhteensä yli kuusi tuntia. Madrid-Malaga -juna oli n. 20 minuuttia myöhässä, mutta matkat sujuivat hienosti). Torremolinoksessa oltiin ennen klo 17 ja tavattiin heti vanha tuttumme. Välillä käväistiin hotellisssa ja sen jälkeen vietettiin mukavaa ja hauskaa iltaa hänen ja muiden suomalaisten kanssa (vanhoja puolituttujakin aikaisemmilta reissuilta tavattiin, uusia ystävyyksiä syntyi). Aamulla lähdetään bussilla kohti La Linean -kaupunkia Gibraltarin rajan viereen.

Päivitys 17.4 noin klo 17 paikallista aikaa: Barcelonaan saavuimme jo noin klo 15, sen jälkeen kävimme pienen jonotuksen jälkeen ostamassa jatkopaikkaliput Barcelonasta Malagaan (Madridin kautta valitettavasti pitää kulkea). Ostimme myös paluuliput 3.5 Malagasta takaisinpäin mahdollisimman lähelle Ranskan rajaa. Tänään käydään vielä kaupungilla syömässä ja sen jälkeen mentäneen ajoissa nukkumaan, aamulla on aikainen lähtö.

Kaksi yötä ja päivä Andorra La Vellassa

Päivitys 17.4 päivällä: Andorra on noin 80 000 asukkaan ruhtinaskunta, joka on muodollisesti Ranskan ja Espanjan hallittavissa. EU-maa Andorra ei ole, vaikka tulli- ja ym. sopimuksia EU:n kanssa on, rahayksikkökin on Euro. Andorran keskikorkeus on lähes kaksi kilometriä, ollen näin ollen Euroopan vuoristoisin maa. Kun maalla ei ole asevoimia, niitä korvaavatko sen kadulla kulkevat tällaiset tosin täten vähän vanhanaikaiset asemiehet?

Andorrassa käy valtavasti turisteja (ei tosin kait suomalaisia) monipuolisten ulkoilu- ja harrastusmahdollisuuksien takia eli ei varsinaisten muiden kuin maisemallisten nähtävyyksien takia. Monenlaista näkemistä ja kokemista pääkaupungistakin löytyy. Andorra on ympäri vuoden erityisesti talviurheiluharrastusten maa, nytkin kadulla näki ihmisiä kulkevan sukset olkapäillään.

Sunnuntaina ruokailimme alla kuvissa näkyvissä El Refugi Alpi-ravintolassa, ravintolaa koristivat monin paikoin vanhat sukset. Alemmissa kuvissa näkyy hotellimme Exe Princep. Hotelli on hyvin tasokas, hinta-laatu -suhteeltaan paras, mitä meillä tällä reissulla on ollut. Varasimme hotellin Lomallo Oy:n varauspalvelun kautta. Saimme tarjouksen kolmesta hotellista, tämän valitsimme, vaikka se oli yli kilometrin päässä linja-autoasemasta. Kun pyysimme muuttamaan kahden yön varausta päivän aikaisemmaksi, nousi hinta melkoisesti, johtuen varmaan siitä, että kaupungissa oli lauantaina tapahtumia. Lomallon kautta saimme kuitenkin varsin hyvän hintatarjouksen.

Lauantaina 15.4 saapuminen Andorraan

Andorraan saavuimme sateisesta Toulousesta aurinkoiseen Andorra La Vellaan aikataulun mukaisesti n. klo 15. Matkan teko ei ollut aivan suunnitellun kaltainen, tosin se ei haitannut meitä mitenkään, vaikka bussia kyllä jouduttiin vaihtamaan kahdesti. Bussissa, jolla lähdimme Touloisesta, oli jokin ”äänivika”, ylimääräinen piipitys hieman häiritsi. Bussi kuitenkin kulki hyvin ja jatkoi matkaa tavaroinemme, kun me vaihdoimme Toulousen eteläpuolella toiseen bussiin. Noin matkan puolivälissä vaihdoimme kolmanteen bussiin; Andorrasta oli tullut vastaan kyseistä reittiä hoitavan bussifirman toinen bussi. Välillä kuljimme jonkun muun firman bussilla – bussit olivat kuitenkin erittäin hyviä. Puolet matkasta saimme ihailla mahtavia vuoristo- ja laaksomaisemia. Lunta, mm. lukuisten alppihiihtorinteiden rinteillä näkyi paljon. Korkeimmillaan kävimme ainakin kahden kilometrin korkeudessa (tien kerrotaan kulkeneen 2400 metrin korkeudessa). Andorran pääkaupunki sijaitsee laaksossa runsaan kilometrin korkeudessa. Bussimme päätepysäkiltä kävelimme toista kilometriä läpi kaupungin ja poikkesimme paikallisessa Hard Rock Cafessa tauolla. Nyt olemme erittäin hyvätasoisessa hotellihuoneessa iltahappeningeja odotellen.

Maisemat olivat todella komeat, oheiset kuvat saatiin jotenkin napattua bussin ikkunasta, antavat valitettavasti kovin haalean kuvan näkymistä :

 

Lisäksi muutama ennakkokuva Andorran keskustatunnelmista. Kävimme syömässä ja vähän katselimme illan katuelämää. Emme tiedä minkä takia pääkadulla kulki runsaasti tuollaisia kansallispukuisia ihmisiä (seitsemän aikaan katu oli täynnään ihmisiä, yhdeksän aikaan oli jo aika hiljaista):

Perjantaina 14.4 pikajunilla Etelä-Ranskaan

Tänään perjantaina 14.4 kuljimme Saarbruckenistä Pariisin pohjoispuolelle, sieltä kuljimme koko Pariisin keskusta-alueen läpi (vain maan alla eli metrolla). Sieltä ajelimme junalla ensin Bordeauxhon ja sieltä taas uudella junalla Toulouseen. Täällä seikkailimme hieman metrossa, kun yritimme etsiä hyvää ruokailupaikkaa. Kun sellaista ei oikein löytynyt ja satoi, palasimme syömään Ibis-hotelliimme rautatieaseman viereen. Täältä jatkamme huomenna bussilla Andorraan. Tämän 14.4 päivän tapahtumista alla joitakin kuviakin.

Torstaina 13.4 Odensesta Saksan Saarbrückeniin

Torstai 12.4 n. klo15; junassa välillä Hampuri – Mannheim. Tällä hetkellä reissu sujuu edelleen hyvin eli juna kulkee aikataulussa. Tosin junan internet-yhteydet takkuilevat ainakin läppärini osalta. Jos olisin noudattanut suunnitelmissani reittihakuohjelmien suositusta, olisimme ehkä olleet Hampurissa hiukan ongelmissa. Odensesta Hampuriin kulkeva juna oli 25 minuuttia myöhässä. Nyt en voi syyttää saksalaisia junia, koska juna ja reitti oli ilmeisesti tanskalaisten hoitama ja viivästyminen tapahtui Tanskan puolella. Mielenkiintoista junassa oli se, että lähellä Saksan rajaa junan henkilökunta vaihtui saksalaiseksi. Tanskan puolella Interrail-passeja ei perusteellisesti tarkastettu (tai ei kehotettu korjaamaan yhtä pientä puutetta, joka meillä niissä papereissa oli). Saksan puolella passit/liput tarkastettiin uudestaan ja meitä käskettiin lisäämään yhteen kohtaan sen päivämäärän, jolloin olimme Suomesta lähteneet. Niin, tuo tanskalainen viivästyminen ei meitä haitannut, koska olin jo suunnittelussa varannut Hampurin junan vaihtamiseen toista tuntia aikaa. Aikaisempikin Manheimiin lähtenyt juna ilmeisesti kuitenkin odotti junanvaihtajia. Aivan pientä häslingiä Tanskan puolella oli jo eilen; junamme, jonka oli määrä lähteä sieltä Odenseen klo 14:08, lähtikin jo kello 14:04. Junan numerokin oli muuttunut, ykkösluokan paikkamme olivat kuitenkin lippuvarauksen mukaiset.

N. klo 20 paikallista aikaa: Mannheimiin saavuimme ajoissa ja yritimme vaihtaa valtavan pitkästä Münchenin junasta Saarbrückeniin klo 18:36 lähtevään paikallisjunaan. Pääsin koskettamaan junan ovea, mutta se oli jo lukossa ja juna lähtikin samalla liikkeelle. Menimme sitten ostamaan paikkaliput klo 19:40 lähtevään Pariisin pikajunaan, joka on Saarbrückenissä klo 21 eli matkustammekin sittenkin mukavasti taas 1-luokassa, nyt hintaan n. 11 euroa kahdelta henkilöltä. Pariisiin astikin olisimme siis tänä iltana päässeet, mutta emme halunneet majoittua kalliiseen pieneen hotelliin Pariisin laitamilla.

Tänään nähtiin ensisijaisesti rautatieasemia, melko pitkälle edennyttä kevättä ym.:

Turusta Tanskan Odenseen:

Tänään keskiviikkona (12.4) aloitimme interreilaamisen; Ajoimme junalla 1-luokassa Tukholmasta Odenseehen yhdellä junanvaihdolla (Kööpenhaminen lentokenttä). Junat olivat erityisesti istuimien osalta erittäin viihtyisiä. Lisäksi Ruotsin junassa saimme samaan hintaan aamiaisen, teetä ja kahvia sai vapaasti nauttia (sitä Merja on tuossa puna-/sini-istuimisessa junassa juuri kaatamassa mukiin). Penkit olivat niin mukavia, että unikin tuli helposti. Vaikka reissumme päätavoite on jonkunlainen seikkailu sekä uusien/uudenlaisten kokemusten hankinta, niin nähtävyyksiäkin tulee katseltua (huom. Turun ja Tukholman tornit). Odensessa kävimme syömässä Den Gamle Krossa (Vanha Majatalo tai Kapakka?) ja katselimme H.C.Andersenin koti- ja synnyinalueita (kuvassa H.C. Andersenin museo). Hiukan tunnelmaa pilasi Odensen sade.

Päivitys 12.4.23: Kirjoitin muutaman sivun jutun Marokko-reissumme suunnittelusta ja reiteistä. Tein siitä .pdf-tiedoston, joka on luettavissa alla olevan linkin kautta. Tässä siitä lyhennelmän.

Matkaamme siis interrail-lipuilla läpi Ruotsin, Tanskan, Saksan ja Ranskan. Bussikyydeillä poikkeamme Andorrassa. Sieltä matkaamme Espanjaan, jossa pakollisten interrail-istumapaikkalippujen varaaminen on hankalaa. Tapaamme ystävämme Malagan Torremolinoksessa. Ennen Marokkoon menoa poikkeamme myös Iso-Britannian maaperällä eli Gibraltarissa. Marokossa seikkailemme useassa kaupungissa, välimatkat kuljemme junalla. Pian päättyvän Ramadanin takia yhden junamatkan varaamisessa oli vähän ongelmaa. Takaisin palaamme osittain eri reittiä Espanjan, Ranskan ja Saksan läpi Hampuriin, josta tulemme yöjunalla Tukholmaan.

https://www.hannurintanen.fi/wp-content/uploads/2023/04/Marokon-ym.-suunnittelua-kevaalla-23-1.pdf

8.4.2023: Tälle sivulle alan lisätä tekstiä ja kuvia minun ja Merjan uusimmalta matkalta. Kirjoitan tarinani nyt tälle kotisivulle, koska en viitsi mainostaa reissua julkisesti varsinaisessa blogissani (nythän varoitellaan yleisesti, että ei pidä koko maailmalle kertoa, että olemme poissa. Onneksi meillä on kuitenkin hyvät kotivahdit eli kamerat sekä Aila ja Hannu, tätä sivustoa saat kyllä mainostaa omille tutuillesikin). Tiedoksi myös, että viime vuoden reissuista olen tehnyt  useita Youtube-videoita. Osoitteet niihin löytyvät blogista (https://hannujamerja.wordpress.com/).

Nyt päivitykseni tullevat olemaan osittain satunnaisia eivätkä välttämättä kovin viimeisteltyjä. Koska matkamme kestää taas lähes kuukauden, niin tätä kautta tutut voivat seurata sitä, missä kuljemme ja miten uudentyyppinen  matkamme onnistuu (potentiaalisia ongelmakohtia kyllä on). Uusimmat päivitykset tulevat tämän sivun alkuun (eli ainakin aluksi tämän alkutekstin jälkeen). Ensin pyrin lähipäivinä kirjoittamaan jutun reissun suunnitteluprosessista ja matkasuunnitelmani pääasiallisissta vaiheista ja kohteista. Ensimmäisen yön (10.4-11.4) yövymme tuttujen luona Turussa ja varsinainen reissu alkaa tiistai-iltana 11.4 Turun satamasta Viking Gracellä. Tukholmasta jatkamme matkaa junalla Interrail-lipuilla. Kyseessä on elämämme ensimmäinen interrail-reissu. Kun 70-luvun alussa liftasin pitkin Eurooppaa, ei interrailiä vielä ollut olemassa (katso sivua https://www.hannurintanen.fi/wp-content/uploads/2021/02/Liftireissuni.pdf). Tätä kotisivustoani en ole päivittänyt pariin vuoteen, pyrin tekemään siihenkin lähiaikoina/lähikuukausina täydennyksiä.